Tuhat tulkintaa ja miten ne koottiin

Verkkonäyttelyssä on esillä eri-ikäisten ja eritaustaisten henkilöiden teostulkintoja, joita on tehty innokkaasti jo ennen näyttelyn avautumista teoskuvien pohjalta. Mukaan on kutsuttu niin maahan muuttaneita, seniori-ikäisiä, koululaisia, erityisryhmiä ja yliopiston opiskelijoita – siis aivan tavallisia näyttelyssä kävijöitä. Verkkonäyttelyn tekstimuodossa olevat tulkinnat ovat poimintoja eri ryhmien keskusteluista. Osa verkkonäyttelyssä esillä olevista tulkinnoista on englannin kielellä.

Syyskuussa 2016 ryhdyttiin kokoamaan tulkintoja varten erilaisia ryhmiä. Ensimmäisenä kutsuun vastasi Jyväskylän kansalaisopiston kehitysvammaisten teatteriryhmä Villiviini. Tulkintoja ovat tehneet myös maahan muuttaneet suomen kielen opiskelijat, Kulttuuriluotsit, seniorit, koululaiset, suomalaiset ja kansainväliset opiskelijat sekä taidemuseon kansainväliset harjoittelijat.

Kaikkiaan tulkittaviksi valituista kahdestakymmenestä teoksesta on tehty toista sataa videoitua tai äänitettyä tulkintaa. Osa tulkinnoista on esillä näyttelyssä ja osa verkkonäyttelyssä. Tulkinnat näkyvät myös tiedotuksessa ja sosiaalisessa mediassa. Kaikki materiaali on tallennettu taidemuseon arkistoon.

Jyväskylän ammattikorkeakoulussa logistiikkainsinööriksi opiskeleva Nikolay Krupen tulkitsemassa Albert Edelfeldtin maalausta. Ohjeita antaa ohjaaja-dramaturgi Kari Toiviainen. Kuva Hannu-Pekka Auraneva.

Tulkintoja on tehty ryhmäkeskusteluissa, joissa on käytetty keskustelevaa kuvan tarkastelua eli VTS-menetelmää (Visual Thinking Strategies). Keskustelut on äänitetty ja äänitteet on kirjoitettu tekstiksi. Ohjaaja-dramaturgi Kari Toiviainen on videoinut yksittäisten osallistujien tulkintoja. Teksti- ja videomateriaalista on valittu keskenään erilaisia tulkintoja verkkonäyttelyyn.

Keskusteluryhmissä puhuttiin teosten lisäksi suomalaisista tavoista ja mentaliteetista. Esimerkiksi siitä miten suuri merkitys saunalla on ollut suomalaisen elinkaaressa tai miten suomalaiset voivat olla vaiti keskenään tuntitolkulla vaivaantumatta.

VTS-keskustelujen toteuttamisesta ja tallentamisesta on vastannut työryhmä, johon kuuluvat museolehtori Sirpa Turpeinen, ohjaaja-dramaturgi Kari Toiviainen sekä opinnäytetöiden tekijät Lauri Takatalo ja Veera Ruotsalainen.

Mikä on VTS-menetelmä?

VTS-menetelmä on periaatteeltaan yksinkertainen, mutta vaatii harjoittelua. Ryhmän ohjaaja esittää tietyt kysymykset ja muodostaa vastauksista parafraaseja eli toistaa sisällön toisin sanoin käyttäen synonyymejä, yläkäsitteitä ja ehdollista kieltä. Ohjaaja ei kerro tietoja taideteoksista ja taiteilijoista eikä anna valmiita ajatusmalleja. Sen sijaan keskustelussa tarkastellaan teoksia katsomalla, sanallistamalla havaintoja ja kuuntelemalla jokaisen ajatuksia. Kun teoksiin keskitytään kaikessa rauhassa, niistä löytyy uusia näkökulmia.

VTS-menetelmä on kehitetty Yhdysvalloissa 1990-luvulla alun perin museokasvatuksen tarpeisiin. Sittemmin se on levinnyt koulujen kuvataideopetukseen ja muihin oppiaineisiin sekä esimerkiksi aivovammapotilaiden kuntoutuksen ja puheterapian työkaluiksi. Museokasvattajan ja kognitiopsykologin yhteistyöstä syntyneen menetelmän tavoitteena on kehittää kuvanlukutaitoa ja kriittistä ajattelua sekä viestintä- ja vuorovaikutusosaamista.

Sata vuotta, tuhat tulkintaa -ryhmät

VILLIVIINI

Erityisryhmä Villiviini on ohjaaja-dramaturgi Kari Toiviaisen luotsaama kehitysvammaisten teatteriryhmä, joka on toiminut vuodesta 2003. Villiviini harjoittelee tv-draaman tekemistä kerran viikossa. Syksyllä 2016 ryhmä alkoi tehdä videosisältöä Sata vuotta, tuhat tulkintaa -hankkeeseen. VTS-menetelmä oli ryhmälle uusi, mutta innostava toimintatapa. Villiviini tavoittaa tulkinnoissaan vaivatta hankkeen ytimen: erilaisuus on rikkautta ja vääriä vastauksia ei ole.

VILLIVIINI-RYHMÄ

Marianne Dunkel
Katri Halinen
Juha Halmu
Essi Hokkanen
Anna Juutilainen
Niina Jäntti
Timo Kettunen

Sami Laine
Marko Majander
Saara Mäkelä
Laura Oksanen
Liisi Paananen
Erja Pouta

Keskustellaan kuvista -kurssi maahan muuttaneille

Hilkka Rauhalan vetämässä maahan muuttaneiden suomen kielen opiskelijoiden ryhmässä syksyllä 2016 testattiin ensimmäisenä VTS-menetelmän käyttöä Sata vuotta, tuhat tulkintaa -näyttelyyn tulevien teosten tulkinnassa. Rauhala tutki samalla VTS-menetelmän mahdollisuuksia kielenoppimisen ja kotoutumisen tukena. Kokemukset olivat hyviä ja erilaisten ihmisten tekemät VTS-tulkinnat suomalaista merkkiteoksista osoittautuivat mielenkiintoiseksi lisäksi taidenäyttelyn sisältöön.

KURSSILAISET

Daria Ivanova
Ali Kamil
Paola Kaneshigue
Natalia Komar
Aswini Limmada
Sakshi Mishra

Ayyam Mohammad
Yupawadee Parviainen
Carlos Petit
Andrei Redi
Maksim Talbonen
Anna Tkachenko

Jokihovin palvelutalon asukkaat

Seniorit ovat tärkeä osatekijä kokonaisuudessa, jossa erilaisten yksilöiden ja ryhmien tulkintoja halutaan tuoda esille. Muistisairaiden senioreiden ryhmäkotiasumisen yksikössä Jyväskylän Kuokkalassa otettiin kiitoksella vastaan mahdollisuus osallistua tulkintojen tekemiseen ja päästä taiteen pariin. Toiminta palvelutalossa oli luvanvaraista, asukkaiden ehdoilla tapahtuvaa kanssakäymistä. Teostulkinnat tehtiin VTS-menetelmällä, mutta menetelmää sovellettiin tarpeen mukaan. Kukin sai itse päättää kuinka paljon teoksista halusi kertoa. Senioreiden tulkintoihin liittyi paljon omia muistoja ja tarinoita menneisyydestä.

SENIORIT

nainen 90 v.
Paavo Laitinen

Kulttuuriluotsit

Kulttuuriluotsit ovat Jyväskylän kaupungin kouluttamia vapaaehtoisia kulttuuritarjontaan perehtyneitä vertaisohjaajia, joita kuka tahansa voi pyytää seuraksi eri kulttuurikohteisiin. Luotsit toimivat kanssakulkijoina museoissa, taidenäyttelyssä, teatterissa, musiikkiesityksissä tai muualla lähiympäristössä. Kulttuuriluotsit tekevät paljon yhteistyötä Jyväskylän taidemuseon kanssa. Taiteen ja kulttuurin ystävinä kulttuuriluotsit osallistuivat innokkaasti VTS-tulkintojen tekemiseen. Kulttuuriluotsit kokoontuivat yhteensä viisi kertaa keskustelemaan taideteoksista erilaisilla kokoonpanoilla.

KULTTUURILUOTSIT

Arja Drexler
Leena Ikävalko-Kurittu
Maija Jäväjä
Heli Kettunen
Hanne Laitinen
Ritva Loimio
Ritva Nurminen

Sirkku Suvikorpi
Pirkko Rissanen
Riitta Rissanen
Arja Räty
Mirjam Sneck
Raija Suonpää
Tiina Tarvainen

Kansainvälinen ryhmä

Kansainvälisen ryhmän tulkinnoista on mielenkiintoista nähdä, mitä eri maista ja kulttuureista tulleet ihmiset näkevät suomalaisissa taideteoksissa. Tulkintoja tehdessään ryhmä tutustui samalla monipuolisesti suomalaiseen kuvataiteeseen ja kulttuuriin. Kansainvälisen ryhmän kanssa järjestettiin yhteensä viisi VTS-keskustelutilaisuutta, joissa taideteoksia tulkittiin. Ryhmä koostui pääasiassa vaihto-opiskelijoista ja Jyväskylän taidemuseon kansainvälisistä harjoittelijoista. Osallistujia oli vaihtelevasti ympäri maailmaa (Kanadasta, Ranskasta, Yhdysvalloista, Turkista, Tanskasta, Unkarista, Venäjältä, Etelä-Koreasta, Nigeriasta, Itävallasta, Boliviasta, Iranista) ja kokoonpanot olivat erilaisia eri kokoontumiskerroilla. Kansainvälisen ryhmän sydän oli kuitenkin viiden hengen ydintiimi, joka osallistui aktiivisesti hankkeen toteutukseen. Keskustelut käytiin englanniksi. Muutamissa VTS-keskustelussa yhdistettiin kansainvälinen ryhmä sekä suomalaisia yliopisto-opiskelijoita. Tällöin keskustelut käytiin sekä suomeksi että englanniksi ja erilaisten näkökulmien värikkyys korostui entisestään.

Kansainvälinen ryhmä

Ryhmää täydentävät Jyväskylän yliopiston opiskelijat

Katija Aladin
Olivier Brabant
Deniz Duman
Gabriella Farkas
Josh Hand
Lauren Hand
Martin Höjmann
Gee Hae Kang

Minjee Kim
Nikolay Krupen
Chidozie Onuora
Joanna Puura
Linda Soliman
Nestor Santalla
Hazal Türken
Polina Zukova

Antti Angervo
Miia Heikkilä
Leeni Hämynen
Julius Juutistenaho
Kia Komulainen
Kaisu Kumpulainen
Noora Laitinen
Laura Lehtinen
Antti Makkonen
Essi Monto

Pia Myllyselkä
Einari Ollikainen
Jari Pirnes
Gabriela Rokkila
Hanne Salminen
Mikko Salo
Eveliina Silvennoinen
Niina Tukia
Artturi Vehmer

Puistokadun päiväkotikoulun 4. luokka

Lasten näkökulmaa edustavat neljäsluokkalaiset koululaiset. He tulkitsivat yhtenä koulupäivänä neljää teosta VTS-menetelmällä. Keskustelujen aikana ei ilmennyt, että teokset olisivat olleet lapsille entuudestaan tuttuja. Heidän tulkintansa ovat riemastuttavan mielikuvituksellisia.

LAPSIRYHMÄ

4A-luokka, Puistokadun päiväkotikoulu

Kirjoittajat: Leena Lokka ja Veera Ruotsalainen

JYVÄSKYLÄN TAIDEMUSEO